5. luukku

Tonttulegenda Joulupukki, Joulumuori ja tontut ovat lähtöisin Suomen Lapista, Korvatunturilta. Joulupukin suku on levinnyt ympäri maailmaa - kuulemma avaruuteen saakka. Tontuilla ei ole napaa eivätkö ne jätä jälkeensä varjoa - tiedätkö miksi? Siksi, koska tontut ovat syntyneet ruusuntuhkasta, unelmakuteesta, naavajauhosta, kuusenkerppusista, rakkaudesta, ilosta ja riemusta! Tontuilla on aina taskussaan meriheinää ja kipinäkivet tulentekoa varten, jäniksenkäpälä hellimistä ja kivunlievitystä varten, kissan viiksikarva kiusantekoa varten - ja pieni pala saippuaa tietenkin. Tonttuja on monen kokoisia. Jotkut tontut voivat muuttaa kokoaan aina tilanteeseen sopivaksi. Tarkkailuretkillään nämä tontut kulkevat yleensä huomaamattomasti, pienempinä kuin metsähiiret. Tarvittaessa ne venyvät ihmislapsen kokoisiksi. Tontun tietää olleen huoneessa, jos sisään tullessaan tuntee olonsa iloiseksi ja haistaa vienon havun, steariinin, neilikan ja siirapin häivähdyksen. Tontut levittävät ympärilleen hyvänolon tunnetta ja kodikkuutta. Tontut kuulevat kaiken - ihan kaiken! Ja tontut myös näkevät kaiken: niillä on röntgennäkö. Tonttuja on joka lähtöön. Esittelemme tässä muutaman heistä. http://suomalainenjoulu.fi/joulun-perinteet/historiaa/tontut

Alunperin tontut olivat kansantarinoiden yliluonnollisia olentoja, tietyn rakennuksen tai paikan haltijoita. Joulutontut eli Nisset ovat skandinaavinen ilmiö. Tanskasta Nisse kulkeutui ensin Norjaan, josta se siirtyi Ruotsiin ja sai vakiintuneen ulkomuodon.   Tontun teki Ruotsissa tunnetuksi Viktor Rydbergin suosittu runo ja taiteilija Jenny Nyströmin piirrokset, joissa hän puki tontun vanhaa talonpoikaisasua jäljitellen harmaaseen paitaan ja punaiseen piippalakkiin. Tontut tulivat Suomessa tunnetuiksi joulukorttien kautta ja liittyivät apulaisina ja ottolapsina pukin perheeseen.