Aika juoksee ja niin juostaan meki!
Ollaan juostu hulluna viiminen kuukausi ja vähän päälle.
Talon ulkopinnan rappaaminen on siis vihdoin saatu käyntiin, jippjei!!
ja melkein jo päästy sen vaiheen ohi.
Meijän kohdallahan tämä ulkoseinäprojekti alkoi siitä miettimisestä sillon 3v sitten, että "homma pitäisi tehdä tässä kohtapuolin".
Koska rappaus oli pahasti kärsinyt etenkin takapihan seinän osalta, josta oli puolet seinäpinnasta varissut ajansaatossa alas. Mielessäkään ei käyny silloin, että oltaisi se homma itse tehty.
Sen verran haastavalta vaikutti.
Kyseltiin vähän joka puolelta näiden vuosien aikana joskos joku tuntisi ketään vanhan kansan rapparia jolla saattaisi olla tietoa miten kyseinen rappaus on tehty, jos vieläpä jonkun joka saattaisi osata jopa paikata nämä meijänkin seinät.
Yksi muurari saatiin jo pihalle asti katsomaan ja lupasi tehdäkki homman.. siitä on kulunut 3 vuotta nyt. Sitä odotellessa alku keväästä päätettiin etsiä toinen ja toinen löydettiinkin, joka kävi ensin 5 päivää ensimmäisellä viikolla ja sen jälkeen vielä 3 päivää toisesta viikosta..sen jälkeen ei näkynyt muutamaan viikkoon taas ja telineet oli seissy pihalla tyhjänpanttina kuukauden verran..
HERMOT vihdoin ja viimein PETTI.
Hermojen menettämisessä voi naispuolisena ihmisenä olla hyvät ja huonot puolensa. Voi olla että talo ei ole enää ollenkaan pystyssä sen jälkeen tai sitten hommat alkaa etenemään vauhdilla!
Tällä kertaa kävi niin, että sekotin kurat ja menin vihasena kaikkein pimeimpään nurkkaan alppiruusun taakse ja rupesin läiskimään laastia seinään.
Muurari oli jättänyt jotain työvälineitänsä työmaalle ja niitä testailin sen päivän.
Sekoitin kuraa, hiersin, sekotin löysempää kuraa, kastelin pintaa... suorat osat alkoi sujumaan ku aikani kokeilin. Sitten tuli röpörappauksen vuoro... Oltiin jo aijemmin mietitty, että jollain risuluudalla pinta on voitu hakata, koska reikiä on niin eri kokoisia ja tiheästi vierivieressä.
Hain tien toiselta puolelta nuoria koivun oksia ja karsin niistä lehdet pois. Katkoin nyrkillisen saman mittasiksi ja laitoin ponnarin ympärille.
Sillä on nyt hakattu koko takaseinä ja pari muutaki seinää. Se siis toimii hyvin!!
Tasasella lastalla tein ikkunaviisteet ja sienimäistä lastaa käytin suorissa osissa kuran levityksen jälkeen..kastelin vesiämpärissä ja hiersin pinnan sen vähän ensin kuivuttua.
Vieläkään ei ole tietoa mitä niillä oikeesti kuuluu tehdä!
Ehkä jollain muulla???kertokaa ihmeessä =)
Sileisiin koristeosiin käytettiin perus muurauslaaastia ja röpörappaus tehtiin täyttörappauslaastilla.
Ei sekotettu isompaa kiveä röpölaastiin vaikka alkuun meinattiin, koska seinään tarttuminen kastelun ja pohjalle sivellyn pohjustekuravellin jälkeenki oli aika haastavaa.
Talo piiritettynä oottamassa rappaajaa.. Ensin oli vuorossa vasaralla irallaan olevan rappauksen hakkaaminen alas. Aika paljon irtosi vaikka varovasti naputteli. Jos ois kunnolla hakannu niin ois lähteny loputki. Siihen ei ruvettu.
Se pimein nurkka ja harjotustyötä..ikkunaviisteet puuttuu vielä reunoilta ja muutaman kulman hiominen suoraksi.
paikkoja, paikkoja ja vielä enemmän paikkoja..
Se Oikea muurari sai tehtyä takaseinän suorat koristeosat melkein valmiiksi ennen tekijänvaihtoa.
Apu sekin.
Nyt kun suurin osa seinäpinnasta on tehty ja vaan enää vähiten ravissut seinä tehtävänä.. oon tyytyväinen. Työn jälki oli riittävän hyvä mun mielestä ja nyt ottaa vaan päähän ettei lähetty kokeilemaan jo sillon 3v sitte itse. Itseluottamus ei vaan toimi tämmösissä asioissa ku vaan ja ainoastaan vihasena ja pakon edessä!
Ja mikä parasta.. tuli taas säästettyä muutama tonni ja opittua tietty muutama uusi tieto ja taito! =)
Rupesin jo suunnittelemaan jos vaikka kävis vielä pikaseen muurauskurssin jossain.
Pitäiskö se olkkarin takkaki yrittää tehä vaan ite? ehkä ei.
