11.luukku

Joululahjat

Ensimmäiset joululahjat Suomessa jaettiin 1700-luvun loppupuolella Turun varakkaissa porvarisperheissä.  Maaseudulla, talonpoikaisessa joulussa ei joululahjoja tunnettu vielä pitkälle 1800-luvun loppupuolelle.

Tapa tuli meille Ruotsista mutta lahjojen antamisella joulun ja uudenvuoden aikoihin on pitkät perinteet. 

Kristinuskon mukaan joululahjaperinne on syntynyt Itämaan tietäjien vastasyntyneelle Jeesus-lapselle tuomien lahjojen myötä. Suomessa 1500-luvulla ylhäissäätyiset antoivat jouluna palkollisilleen ja alustalaisilleen eräänlaista köyhäinapua, mutta myös lahjoja ylemmilleen lujittaen näin sosiaalisia suhteita. Jo keskiajalla ihmiset antoivat toisilleen lahjoja joulun aikaan, mutta nykyaikainen lahjatapa saavutti Skandinavian melko myöhään, vasta 1700-luvulla.1900-luvun alussa lahjoja alettiin myös ostaa kaupoista.

Vuoden vaihtumisen juhla on ollut kaikkien kansojen keskuudessa uhrijuhla, jotta jumalat antaisivat uutena vuotena entistä parempia satoja ja hyvää riistaonnea. Näin tekivät myös muinaiset suomalaiset. Viettäessään vuoden kääntymisen juhlaa, he vaihtoivat keskenään uhrilahjoja ja hyvän vuodentulon toivotuksia. Vuoden vaihteessa isäntien oli varmistettava työvoiman saanti ja pysyvyys, ja siksi syötävää ja juotavaa piti olla joulupöydässä sekä omalle väelle että naapureille. Roomalaisten uudenvuoden juhlissa jaettiin lahjoina kynttilöitä ja vihreitä oksia.

 Lahjat olivat herrasväelläkin usein itse valmistettuja esineitä, vaatekappaleita tai jotakin hyvää syötävää. Talonpoikaisen kansan keskuudessa oli yleinen normi, että jouluksi oli saatava uutta päällepantavaa. Vaatteet oliva osa palkkausta, mutta niiden antaminen jouluna tai kekrinä sai lahjan arvon.

Joulun kaupallisuutta on aika ajoin pyritty vastustamaan. 

Jo 1920-luvulla tehtiin propagandaa kotitekoisten lahjojen puolesta, mutta varsinaisesti vain sota ja sitä seurannut niukkuus pystyi vähentämään kaupallisuutta. 

kortit vuodelta
-64 ja -65