Sana "REMONTTI" on on jostain syystä tän viikon aikana tuntunu tosi synkältä ja painavalta. Jopa masentavalta. Ehkäpä siitä syystä tullu kateltua viimesyksyn lomakuvia ja muisteltu mukavaa yhteistä lomaa kreikassa kaukana remontista.
Reissu oli meidän perheen ensimmäinen yhteinen loma ulkomailla. Kaikki meni nappiin ja jäi hyvä mieli. Kauemmin tietty ois voinu olla.
Isäni heittiki ilmaan tossa kk sitte idean jospa lähettäis taas syksyllä reissuun. Mietittiin voidaanko lähteä, kun on nää rakentelut niin pahasti kesken.
Eipä sitä kumminkaan kauaa mietitty. Ainahan joku kesken on tai joku muu selitys löytyy...
Lähtö 23.10. kaks viikkoa siitä eteenpäin lomaillaan Espanjan auringon alla!
Kaveri kysyi miten meillä on varaa siihen?
Eipä meillä oiskaan. Jos meinaa jotain elämässä tehdä se on vaan mentävä ja tehtävä. Kokemuksia ja muistoja rikkaampana ja muutamaa tonnia köyhempänä eletään tulevaisuutta.
Ku rahat on loppu ja ulkorakennus kesken mietitään ja keksitään mistä saadaan lisää.
Jos jäätäis miettimään matkustelua, sit ku on varaa ja ollaan saatu talo kuntoon. Saattais elämä olla jo yhtäkkiä viuhahtanu ohi. Lapset ois ehkä sen ikäsiä, että tekisivät reissut jo kavereidensa kanssa mielummin.
Nyt on se hetki ku täytyy elää, eikä säästellä tulevaisuutta varten!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti