17.luukku

Joulukuusi

Ikivihreät puut ovat olleet ikuisen elämän symboleita egyptiläisten, kiinalaisten ja juutalaisten muinaisissa perinteissä. Eurooppalaisten pakanoiden keskuudessa yleinen puun palvonta säilyi kristinuskon valloituksen jälkeenkin.

 Jo 1500-luvun Saksassa huoneita koristeltiin joulun aikaan vihrein kuusenoksin. Oksista tehtiin yhä suurempia kimppuja, kunnes kimput korvattiin kokonaisilla kuusilla tai kuusenlatvoilla. Vihreät oksat tulevalle vuodelle takasi menestyksen ja hedelmällisyyden.   

Joulukuusen keksijäksi nimettiin Martti Luther, jonka kerrottiin liikuttuneen jouluisen tähtitaivaan alla kuusimetsässä kotimatkalla Wittenbergiin. Kuusen vihreyttä selitti legenda rajumyrskyn yllättämästä Vapahtajasta, joka turhaan etsi suojaa muiden puiden alta. Vain kuusi levitti uskolliset lehvänsä ympäröimään Vapahtajaa, joka kiitollisena siunasi puun viheriöimään kesät talvet.

 Joulukuusen nykymuodon uskotaan olevan lähtöisin Saksasta, jossa ensimmäinen julkinen kuusi pystytettiin vuonna 1605 Strasbourgiin, joka silloin oli osa Saksaa. Mainittu kuusi oli koristeltu punaisin omenin. 

Aluksi joulukuuset olivat ilmeisesti pieniä ja ne olivat henkilökohtaisesti omistettuja perheen jokaiselle jäsenelle. Kuuseen sidottiin kullekin annettavat lahjat. Kuuset olivat myös koristeellisina esillä koko jouluvierailusesongin ajan.

Suomessa joulukuusen leviäminen joka kodin keskipisteeksi alkoi varakkaista säätyläiskodeista kaupungeissa. Ensimmäinen maininta joulukuusesta on vuodelta 1829, jolloin helsinkiläisen paroni von Klinckowströmin kodissa oli kahdeksan pientä kuusta, yksi kullekin perheenjäsenelle. 1800-luvun lopulla joulukuusi yleistyi myös maaseudulla muun muassa kansakoulujen joulujuhlien välityksellä. 1920-luvulla se tunnettiin jo koko maassa. Alkuun maaseudulla joulukuusi tavallisesti ripustettiin latvastaan tuvan orteen. Kaupungeissa joulukuusia alettiin pystyttää ulos 1800-luvun puolivälin jälkeen. Kun kuusi yleistyi myös köyhimmissä kodeissa, ulkokuusia ei enää pystytetty, kunnes tapa elvytettiin 1930-luvulla Yhdysvalloista saatujen esikuvien mukaan.

Metsän tuoksuinen kuusi kelpasi aluksi luonnollisessa asussaan, mutta pikkuhiljaa sitä alettiin koristella perheen varallisuuden ja elämäntilanteen mukaan.

Joulukuuseen on liitetty alun perin vahvaa symboliikkaa: ikivihreä puu kuvastaa elämän jatkuvuutta, valot viittaavat Jeesuksen syntymään. Koristeet, kuten varsinkin alkuaikoina makeiset ja muut herkut, puolestaan symboloivat joulun lahjoja.

 Joulukuusen koristeiden teollisen valmistuksen aloitti K. A. Weiste Helsingissä 1924. - Ensimmäinen sähkölampuin koristeltu ulkokuusi seisoi Pietarsaaren torilla jo 1905, Helsingin Suurtorilla amerikkalaisten esikuvien vaikutuksesta 1930. Vuodesta 1954 lähtien Helsinki on lahjoittanut joulukuusen Brysselin kaupungille.

Joulukuusi saattaa olla myös peräisin katolisen kirkon keskiaikaisista seimiasetelmien paratiisipuusta, johon ripustettiin mm. omenoita (syntiinlankeemuksen symboli) ja öylättejä (katumuksen symboli). Puut koristeltiin ajan myötä yhä runsaammin ja juhlallisemmin, esimerkiksi kullatuilla pähkinöillä ja leivonnaisilla. Hopean- tai kullanväriseen paperiin käärityt hedelmät ovatkin ilmeisesti nykyisten pallokoristeiden edelläkävijöitä. Lametta, metallinen tai metallinhohtoinen ohut nauhakoriste, keksittiin Saksassa 1600-luvulla.

Kerrotaan, että itse Martti Luther olisi keksinyt valaista kuusen kynttilöin, kun hän oli ihastellut talvisen tähtitaivaan tuiketta kuusimetsän yllä ja oli tahtonut havainnollistaa saamansa vaikutelmaa perheelleen. Olipa tarina Lutherista sitten tarua tai totta, saksalaisilla ylipäänsä on ollut merkittävä rooli joulukuusen ja joulukoristeiden historiassa.

Kuusi sellaisenaan ei vastannut 1800-luvun tyyli-ihanteita, vaan sitä piti koristella monin tavoin ennen kuin se sopi kodin muuhun sisustukseen. Protestanttisen Euroopan joulunvieton esikuvamaasta Saksasta joulukoristemuodit levisivät ympäri maailman. Lasista puhalletut kimmeltävät punaiset, siniset, hopean- ja kullanväriset pallot ja kävyt olivat hyvin suosittuja. Muita tyypillisiä koristeita ovat olleet lippunauhat, paperiketjut, lametta-nauhat, omenat tai muut hedelmät, piparkakut, hapsukaramellit, olkikoristeet, latvatähti sekä erityisesti kynttilät. Parafiinin keksiminen 1830-luvulla teki kynttilöistä hinnaltaan sopivia poltettavaksi kymmenittäin myös joulukuusessa. Kynttilänpitimiä ruvettiin valmistamaan 1870-luvulla. Ensimmäiset sähkökynttilät tulivat käyttöön jo 1900-luvun alussa, mutta niiden yleistyminen on ollut hidasta aina 1950-luvulle saakka, koska niiden katsottiin turmelevan elävien kynttilöiden aidon tunnelman. 

1890-luvun Saksassa joulukuusi koristeltiin ”loistamaan, kimaltamaan, tuikkimaan ja häikäisemään”. 

Suomessa 1900-luvun alussa omenat leivonnaiset, konvehdit ja muut pikku herkut saivat paikkansa kuusen oksilla, kuten myös olkikoristeet. Myöhemmin koristeiksi tehtiin paperista leikeltyjä kuvia, paperinauhoja ja lippuja. Siniristilippunauhat olivat suosittuja erityisesti Suomen itsenäistymisen aikaan. Sotavuosina koristeet tehtiin saatavilla olevista materiaaleista, sillä kuusesta ei haluttu luopua. Nykyään muovi on syrjäyttänyt lasin pallojen materiaalina, lametta-nauhat eivät nekään enää ole metallisia. Aika ajoin koristelutyyliä on pyritty yksinkertaistamaan ja luonnonmukaistamaan,

 

 Saksalaisissa kodeissa joulukuusi vakiinnutti asemansa 1800-luvun aikana, ja saksalaiset maahanmuuttajat veivät tämän tavan silloin myös Amerikkaan. Vuodesta 1891 lähtien on Valkoisen talon eli USA:n presidentin virka-asunnon edustaa komistanut joulukuusi.