12.luukku

joulunajan oljet

Oljella ja olkikoristeilla on oma erityinen asemansa suomalaisessa joulunvietossa. Suomessa on ollut laajalti tunnettu tapa levittää tuvan lattialle olkia joulun ajaksi. Oljen tuomista tupaan on selitetty monin eri tavoin: niillä koristeltiin talo juhlakuntoon, ne suojasivat lattian kautta tulevalta kylmältä, ne symboloivat tulevan vuoden satoa tai Kristuksen seimiolkia.

Jouluolkiin liitettiin usein jonkinlaista maagista voimaa ja siksi ne olivat soveliaita erilaisiin viljan kasvua edistäviin, kasvillisuutta suojeleviin tai eläinten lääkitsemiseen soveltuviin tarkoituksiin. Oljista myös ennustettiin: talon isäntä heitti sylillisen olkia kattoon ja katto orrelle jääneiden olkien määrä kertoi tulevan vuoden sadon runsauden. Olkia saattoi heittää myös muu talonväki, jolloin se, jonka heitosta jäi eniten olkia orrelle on se, jonka kylvämänä vilja parhaiten menestyi seuraavana kesänä. Oljilla saatettiin ennustaa myös jäljellä olevia elinvuosia ja varsinkin naimaikäiset naiset ennustelivat oljista häitä.

Jouluoljilla käyttäytymistä koskivat tietyt säännöt. Vaikkakin oli tavallista, että oljilla leikittiin, monin paikoin jouluoljilla ei sopinut liikaa pelmuta, sillä jouluolkien sotkeentuminen tiesi seuraavan kesän laihon lakoontumista. Usein jouluoljilla nukuttiin, jotta vainajat ja enkelit saivat tilaa vuoteissa tai koska vapahtajakin nukkui seimessä oljilla. Saatettiinpa uskoa oljilla nukkumisen siirtävän jonkinlaisen hedelmällisyysvoiman makaavista ihmisistä olkien välityksellä viljapeltoon.

Jouluoljet tuotiin tupaan yleensä jouluaattona ja ennen niiden levittämistä niille saatettiin kaataa olutta, viinaa tai maitoa. Oljet vietiin pois viimeistään pyhien mentyä eli hiivanuuttina, joissakin harvoissa tapauksissa jo joulupäivän iltana. Olkien vaihtaminen uusiin uuden vuoden aattona on ollut hyvin tavallinen tapa Suomessa, paikoin oljet saatettiin vaihtaa useampaankin kertaan. Jouluoljet ovat olleet tavallisia myös kaupunkikodeissa ja muualla Euroopassa Itä-Eurooppaa lukuun ottamatta. Myös kirkoissa on varhemmin pidetty lattioilla jouluolkia. Tapa on kotiutunut Suomeen todennäköisesti Skandinaviasta.

Olkea on joulunaikaan käytetty myös monissa erilaisissa koristeissa, joista monet ovat säilyneet tähän päivään saakka. Nykypäivänä ehkä tunnetuimpia olkikoristeita maassamme ovat olkipukit ja himmelit.

  Geometrisen näköisistä monikulmioista koostuva himmeli on valmistettu yleensä rukiinoljesta, mutta aiemmin on käytetty myös ruokoa, puuta, kaisloja, jouhia, pajunvarpuja tai päreitä, myöhemmin jopa muovisia mehupillejä. Varsinkin ruotsinkielisellä alueella Suomessa himmelit koristeltiin paperilla, nauhoilla ja ruseteilla, tähkillä, höyhenillä tai kynttilöillä. Entisaikaan himmeliä ei säilytetty seuraavaan jouluun vaan tehtiin yleensä joka jouluksi uudelleen. Oljesta on tehty myös muita koristeita. Joulukuusen yleistyttyä on tehty erilaisia olkisia kuusenkoristeita sekä erilaisia olkitähtiä ja ovikransseja. Olkipukin teko-ohje täältä

kortit vuodelta -55  

 

Lyhde, eläimille jouluna osoitettu ystävällisyys on helppo yhdistää Kristuksen syntymärakennukseen. 

Lintujen kauralyhde on myös selitetty pohjoismaisen viljauhrin jäänteeksi. 

Uskottiin, että elonleikkuussa ensimmäiseksi tai viimeiseksi sidottu lyhde takasi hyvän viljavuoden ja sen, etteivät linnut syöneet viljaa kesällä.