16. luukku

Joulupukki 

Joulupukin esikuva on 300-luvulla vaikuttanut lycialainen nykyisessä Turkissa sijaitsevan Myran piispa Nikolaus. Pyhä Nikolaus oli tunnettu hyväsydämisyydestään. Hän piti huolta vähäosaisista, mutta ujona miehenä hän ei tohtinut antaa apuaan suoraan. Kun köyhällä isällä ei ollut kolmen tyttärensä naittamiseen tarvittavaa omaisuutta, Pyhä Nikolaus huomasi tilaisuutensa. Ensimmäisen tyttären tullessa naimaikään hän jätti yön pimeydessä perheen oven taakse nyytin kultaa. Kun toinen tytär oli valmis miehelään, oven taakse ilmestyi taas mystinen kultapussi. Kolmannen tyttären kohdalla isä piti varansa, jotta saisi tietää lahjottajan henkilöllisyyden. Niinpä hän eräänä yönä näki piispan itse teossa kiipeämässä katolle pudottamaan piipusta kultanyyttiä, joka soljahti sujuvasti tyttären kuivumassa olleeseen sukkaan.

Piispa vannotti tyttöjen isää pitämään salaisuuden. Mutta uutinen levisi tuota pikaa. Siitä lähtien odottamattoman lahjan saajat kautta läntisen maailman kiittivät Pyhää Nikolausta ja siitä joulusukka perinnekkin on saanut alkunsa.

Vanhan Englannin joulu-ukko (Father Christmas), protestanttisen Saksan joulumies (Weihnachtsmann) ja venäläinen pakkasukko ovat lainanneet osan hahmostaan Pyhältä Nikolaukselta.

  

 Jo vuonna 1870 amerikkalaiset muokkasivat lahjoja tuovan, hollantilaisten siirtolaisten mukana tulleen Pyhän Nikolauksen olemusta. Nimi Saint Nicholas hollannin kielellä Sinter Klaus muotoutui amerikkalaisittain Santa Clausiksi. Thomas Nast stailasi1866 Santa Clausille punaruskean takin ja valkean parran. Tälle hahmolle George P. Walker sepitti tarinan punanuttuisesta joulupukista, joka asuu Pohjoisnavalla. 

Tarina joulupukista vetosi lapsiin, joiden hengellisyyteen altis mieli oli vahva joulupukkiuskossaan. Jo 1800-luvun lopulla amerikkalainen postilaitos oli helisemässä aina joulukuussa, kun sekä Etelänavalle että Pohjoisnavalle osoitettuja kirjeitä joulupukille tulvi kaikkialta. Postitoimistot kautta maan leimasivat lopulta kirjeisiin merkinnän: osoite tuntematon ja lähettivät kirjeet tuntemattomien kirjeiden toimistoon Washingtoniin.

 

kortti vuodelta -59

Kaupallisista kyvyistään tunnetut amerikkalaiset standardisoivat aikanaan joulupukin hahmon yksityiskohtia myöten. Vuonna 1927 The New York Times kirjoitti: ”Standardisoitu Santa Claus New Yorkin lapsille. Pituus, paino ja koko olemus on standardisoitu, punainen takki ja hiippalakki valkoisin reunuksin, reppu täynnä leluja, punottavat posket ja nenä, paksut kulmakarvat ja iloinen rempseä olemus ovat osa rekisteröityä ilmettä. ” Coca-Colalle standardoitu joulupukki sopi mainiosti, kun yhtiön omat värit olivat jo valmiiksi punainen ja valkoinen! 

Samana vuonna 1927, kun amerikkalaiset standardisoivat joulupukin, Suomessa Markus-setä kertoi radion lastentunnilla, että joulupukki asuu Lapissa Korvatunturilla.

Suomalaisella joulupukilla on kahdet juuret, se periytyy Keski-Euroopan katolisista lahjojentuojista, kuten pyhästä Nikolauksesta, ja protestanttisen Saksan joulu-ukosta, mutta myös suomen nuuttipukista.

Joulupukki vieraili ennen vain säätyläisperheissä, mutta 1800-luvun lopussa joulupukki lahjoineen alkoi vierailla myös maaseudulla. Joulupukilla on ollut myös kasvatuksellinen tarkoituksensa: Palkitseva ja samalla pelottava joulupukki jakoi kilteille lapsille lahjoja, mutta tuhmia lapsia varten pilkisti kontin suusta risukimppu.