14.luukku

Joulusauna

 

Jouluaattona saunominen on ollut osa myös muiden Pohjoismaiden ja Viroin talonpoikaisen joulunvieton perinteitä, mutta erityisen elävänä tapa on säilynyt Suomessa. 

 Joulusauna kuului suomalaisen talonpojan juhlaan. Säätyläiset eivät saunoneet jouluna.

 Aikoinaan joulusauna on ollut koko joulunvieton tärkeimpiä tapahtumia ja siihen piti valmistautua huolella. Niin joulusaunaan kuin tavalliseen lauantaisaunaankin askellettiin joko avojaloin tai kovalla pakkasella jotkut lonttoset jalassa. Saunanporstuan orrelta otettiin vihta mukaan. Valoa antoi saunassa joku tuiju, saunalyhty tai kynttilä. Kylpypyyhkeitä ei tunnettu. Saunaan mentiin kekriperinteiden tapaan hyvissä ajoin ennen jouluateriaa. Lämmitys aloitettiin usein jo edellisenä yönä, jotta koko talon väki ehtisi kylpeä valoisana aikana. Näin talon entisille löylymiehille, vainajille, ja haltioille jäi rauha saunoa omaan aikaansa.

 Joidenkin perinteiden mukaan talon isännän tuli saunasta viimeisenä poistuessaan heittä tujakat löylyt haltioille ja jättää ovi rakoselleen heidän tulla sisään.

Sauna oli esi-isillemme myös pyhä paikka; siellä synnyttiin, kuoltiin ja pestiin vainajat. 

Jeesuksen syntymäjuhla joulun aikaan teki siitä tavallistakin pyhemmän. Saunassa ei saanut muulloinkaan meluta, puhua sopimattomia tai viheltää, sieltä oli kaikki paha karkotettu, mutta joulusaunassa oltiin hiljaa myös siksi, että sääsket ja itikat eivät seuraavana kesänä kiusaisi. 

Käsitys saunan pyhyydestä on osaltaan vaikuttanut siihen, että suomalainen saunakulttuuri säilyi, vaikka Länsi- ja Keski-Euroopassa saunat kiellettiin 1600-luvulla epäsiveellisinä aistillisuuden harjoituspaikkoina.

Talonpoikainen joulusaunaperinne sai omat muotonsa myös kaupungeissa. Kaupungeissa yleisissä yhteissaunoissa tavoitettiin joulusaunan harras ja juhlava tunnelma.

kortti vuodelta -48