Mansikoita nam nam!

En ole koskaan ollut kiinnostunu puutarhahommista, enkä todellakaan ole pitäny itseäni mitenkään viherpeukalona. Aikalailla kaikki sisäviherkasviniki olen menneinä vuosina onnistunu tappamaan, joko ylikastelemalla tai kuivuuteen näännyttämällä. Vesan suvussa taas viherpeukaloisuus on vissiin verissä tai vähintäänki äidinmaidosta saatua :)

Oma piha ku saatiin, alkoi kumminki heräämään pieniä kiinnostuksen merkkejä mullaki. Vesan sisko Jaana tarjosi mansikantaimia ja lapsia ajatellen päätettiin tehdä mansikkamaa. 2011 keväällä hommattiin mansikkamuovit ja myllättiin maa. Jaanan opastuksella ja avustuksella tehtiin penkereet ja istutettiin taimet.
Käytäville laitettiin Vesan ideasta 8-16 sepeli, joka onki ollu erittäin toimiva. Pudonneet mansikat pysyy puhtaana ja käytävä on helppo pitää siistinä. Rikkaruohotkaan ei yritä tunkea sepelin läpi. Eikä uudet versot juurru ja tarraa niin kovasti sepelin väleihin kiinni, ku jos käytävät ois nurmikkoa.

Ensimmäisenä kesänä tuli jo mansikoita yllättävän paljon. Syksyllä en tehny maalle mitään ja seuraavana keväänä ku lumet suli ja alko vähä vihertämään leikkasin versot, otin kuivuneet lehdet pois käytäviltä ja taimista ja taimet, jotka ei ollu kestäny talvea korvasin uusilla.

Hoitamisen olin kuvitellu paljo työläämmäksi mitä loppupeleissä oli ja palkkio tietysti paras. Lapset saa syödä mansikoita kesäsin niin paljo ku jaksavat, eikä vanhempien kukkaron sisältö haihdu. Tää mansikkamaan teko ja hoito laukasi mussa sen "pihanrakennus vaiston".

 Tän kesän ekat kypsät mansikat lapset löysi maalta perjantaina 14.6.

Eemeli syöntipuuhissa..

paljon on raakileita ja osa vielä kukintavaiheessaki..

 toiset syö mansikkansa punasina,

toiset vihreinä 

Ensi kesänä tarkotus olis laajentaa mansikkamaata viereen tasotetulle alueelle vielä muutamalla rivillä.
Kiitokset vielä Jaanalle kaikesta opista, avusta ja mansikantaimista ja kiitokset myös Anjalle toisen lajikkeen taimista!!