Muutama vuosi seurusteltua ja perheen lisäystä ootellessa v.2009, päätettiin aloittaa kodin etsintä ihan tosissaan. Päivittäin tuli selattua www.etuovi.com/ ja www.salonseudunasunnot.net/ ja aina ajellessa pidettiin silmät auki tyhjillään olevien talojen varalta, jos vaikka joku "rämä mökki" löytyisi! Mitään suuria kriteereitä ei talon etsintään laitettu: talon piti olla todella halpa! se oli suurin kriteereistä. Remontoitava, VANHA, perustuksiltaan hyvässä kunnossa oleva ja sopivan kokoinen talo salonseudulla. Talon piti olla maaseudulla ja varustettu riittävän isolla tontilla hevosia ajatellen, eikä mielellään pohjavesi alueella juurikaan siitä samasta syystä.
Nämä meidän antamat kriteerit loppujen lopuksi osottautuivatkin aika vaikeaksi yhtälöksi. Hintakatto meidän etsimällä talolla oli 70.000 eli oltiin valmiita ja haluttiin tehdä remontti lattiasta kattoon. Sen hintaluokan taloja oli suht paljon myynnissä, mutta suurimmassa osassa joku hakukriteeri jäi täyttymättä ja hypättiin suoraan ohi. Yleisin ongelma näissä taloissa oli tontin koko. Isoista tiloista oli lohkottu pellot pois ja jätetty mökki muutaman tuhannen neliön tontille! Kierreltiin katsomassa monia taloja ympäri salonseutua yksin ja yhdessä. Kun joku vaikutti oikein hyvältä otettiin rakennustietonen kaveri mukaan katsomaan. Usein talo oli kuitenkin myyty ennenku kerettiin tehdä mitään enempää asian suhteen tai sitten niissä oli joku iso tai pieni vika, minkä takia kaikki muutkin olivat karttaneet sen kaukaa, läpimätä runko tms. tai sijainti keskellä ei mitään. Kymmenien kilometrien päässä lähimmästä kaupasta esim.
Yhteen taloon tykästyttiin oikeinkin paljon. Nähtiin talo kaukana pellolla yhdellä ajoreissulla ja tyhjillään oleva talo herätti mielenkiinnon. Saatiin selville naapurustosta, että sen omistaa yksinäinen melkein satavuotias mies, joka on asunut vanhainkodissa jo useita vuosia. Käytiin vierailulla miehen luona ja kyseltiin talosta ja sen ostomahdollisuudesta. Mies kertoi asioita vuosien takaa ja vierailu venyi ja venyi. Talon myymisestä hän oli kuitenkin sitä mieltä, ettei voi myydä sitä vielä koska hän saattaisi sitä vielä tarvita joskus, mut lupasi edelleen pitää asian mielessä ja käski tulla jonku ajan päästä uudelleen kyselemään. Muutaman kk päästä vierailtiin taas miehen luona, mutta vastaus oli edelleen sama. Sukua miehellä ei ollut, mutta talo oli hälle varmaan se viimeinen henkireikä. Siitä hän ei pystynyt luopumaan.
Epätoivo talon löytymisen suhteen meinasi iskeä usean kerran. Kymmeniä taloja käytiin katsomassa ja aina kun nähtiin ajellessa tyhjillään olevan ja mukavan näköinen talo, sitä piti käydä lähempää tutkimassa. Viikonloppuhuvina ajeltiin pitkin maaseutua, etsien joko myynnissä tai tyhjillään olevia taloja.
Aarteen etsintää meidän talon haku kirjaimellisesti oli ja sen mitä opimme etsiessämme oli, että näissä kaupoissa nopeat syövät hitaat!
